-
Kehä sulkeutuu. Aloitin tutkijavierailuni blogien sarjan pohtimalla hiilidioksidipäästöjä ja niiden sitouttamista maaperään viljelyn avulla. Lähdin Australian valloitetuille maille tutkimaan hiiliviljelyksi kutsuttua maatalouden muotoa “Hiilestäkö kiinni?” -osahankkeen puitteissa. Olin erityisen kiinnostunut hiiliviljelyn sisällyttämistä osaksi hiilimarkkinoiden kompensaatiojärjestelmää. Tässä tekstissä palaan tähän aiheeseen ja samalla päätän Australian tutkimusvierailulla kirjoittamieni blogien sarjan. Aloitan kysymyksestä, jota ei voi sivuuttaa: Jos
-
Vie ajatuksesi hetkeksi siihen ateriaan, jonka viimeksi söit. Miltä se maistui? Kuka sen valmisti? Mitä kaikkia ruoka-aineita lautasellasi, tai kenties kädessäsi, oli? Tiedätkö, miten ruoka-aineet olivat ateriaasi päätyneet? Mistä ne olivat matkanneet? Jos söit maitotuotteita: mitä lehmät olivat syöneet? Miten he elivät? Koska heidän synnyttämänsä vasikat oli otettu heiltä pois? Miten heitä oli lypsetty? Jos
-
Olemme hiljattain palanneet kesästä talveen, helteestä lumen keskelle. Kaupunkiasunnon sijaan palasimme maalle, kotiin, minne kerkesimme juuri muuttaa ennen lähtöämme. Australiassa vietimme paljon aikaa erilaisilla maatiloilla, ja vaikka paluu oman maa-paikan äärelle oli odotettu, niin arjen askareet pääosin puulämmitteisessä ja keskeneräisessä talossa, talvikelien äärimmäisyys ja vaihtelevuus sekä maaseudun elämän kulku vaativat totuttelua. Myös elämäämme tullut koiranpentu
-
Elämä maapallolla on järjestäytynyt ravinnon hankinnan ympärille. Eliö- ja eläinyhteisöt ovat joutuneet sekä kilpailemaan että tekemään yhteistyötä ravintonsa eteen jo miljardien vuosien ajan selvitäkseen hengissä. Niin myös ihmisyhteisöt eri puolilla maailmaa jo kymennien tuhansien vuosien ajan ovat selvinneet hengissä metsästyksen, kalastuksen, keräilyn ja viljelyn ympärille muodostuneiden yhteisöjen voimin. Verrattain hyvin hiljattain — teollistuneissa länsimaissa vasta
-
Viime blogitekstissäni kirjoitin monimuotoista, ekologista pienviljelyä harjoittavien viljelijöiden toimeentulosta. Sivuan siinä eläinten[1] osallisuutta joidenkin viljelijöiden toimeentuloon ja maatilaelämään. Havaintojeni mukaan eläimet kytkeytyvät jollain tavalla kaikkien tilojen elämään, joko suoraan tai epäsuoraan: eläimet ovat viljelyssä läsnä välittömästi ja välillisesti, viljelijän tahtomana ja tahtomatta, tukipolitiikan ohjaamina ja siitä välittämättä. Eläimet voivat olla monella tapaa osana maatilakokonaisuutta, kuten
-
Osa 1: Viljelijän toimeentulo ja viljelytyön arvo Olen vältellyt tätä aihetta pitkään. Viljelijöiden toimeentulosta kirjoittaminen tuntuu jollain tavalla herkältä aiheelta. On helpompi puhua palkoista, tai palkkatasosta ylimalkaan, kuin avata niitä moninaisia toimeen tulemisen tapoja, jotka kannattelevat pienviljelijöitä. Monimuotoinen pienviljely on kuitenkin harvoin palkkatyötä: se on elanto. Elanto, englanniksi livelihood, tarkoittaa toimeentuloa: eloa, elämää, eloisuutta, toimeen
-
Katselemme edessämme roihuavaa nuotiota, joka lämmittää hameen helmojani tähtitaivaan valaisemassa yössä. Kauempana miesduo soittaa cover-kappaleita puheensorinan ja satunnaisen ruohokentälle eksyneen tanssijan askeleiden säestämänä. Rautalankaan pujottamamme purjot hiillostuvat tulilla ja tomaattileipäkastike porisee nuotion reunassa lähes hypnoottisella tavalla. Ääni vieressäni rikkoo hiljaisuuden: “Mikä on tavoitteesi, mitä yrität saavuttaa tutkimuksellasi? Haluatko vaikuttaa politiikkaan?”, kysyy vieressäni seisova viljelijä. Tuskin
-
Olemme asettuneet hetkeksi Dharug-kansojen maille Blue Mountains -vuoriston alueelle, missä aloitin kenttätyöt pari viikkoa sitten. Täällä vuorten rinteiden ja eukalyptuspuiden ympäröimässä maastossa on melko vilkas viljelijäyhteisö, joka edistää paikallista pienviljelyä ja eläintenpitoa, kehittää yhteisöllistä toimintaa, tekee siemenlisäystä ja pitää yllä paikallista siemenpankkia, työstää ja fermentoi jalosteita paikallisista raaka-aineista, tekee ja tarjoilee alkuviinejä. Yhä useammin, kun
-
Useiden lähteiden mukaan, ja toisin kuin maanviljelyn synnyn tarinaa usein kerrotaan, viljely on ollut osa monien alkuperäiskansojen ruuanhankinnan tapaa muiden joukossa. Entisaikojen metsästäjäkeräilijät kuljettivat kasveja ja niiden siemeniä mukanaan asuinsijoilleen sekä vahingossa että tiedostaen, sekä pakon edessä että vapaaehtoisesti. Joskus kylvetyt siemenet tuottivat suuria satoja saaden ihmiset asettumaan aloilleen. Eläintenpito puolestaan alkoi riistaeläimien ajamisesta laumoina
-
Pyöräilen juna-asemalle ja jätän pyörän vuokranantajieni pyörälokeroon. Matkaan junalla Kuringgai-kansallispuiston jylhien maisemien halki kohti Sydneyn keskustaa. Kohteenani on vierailla Australia-museossa. Tunnin junamatkan jälkeen saavun Gadigal-kansan maille. Gadi viittaa ‘ruohopuuhun’ (Grass Tree), joka myös Yaccana tunnetaan. Kasvi on ollut erityisen tärkeä Gadigal kansalle, jotka ennen asuttivat tätä paikkaa, missä museo(kin) sijaitsee. Gadigalien tehtävänä on ollut suojella
- biosense (3)
- Living in Australia (11)
- Living in California (16)
- Miscellaneous (11)
- Research blog (9)
- Siirtopurjehdus (9)
- Tutkimusblogi (6)
Galina Kallio 