Osa 4: Palermo, croissantit, ja kaivonkannet

Tässä blogipostauksessa selviää, miksi kutsun Huvikummun kaveria Leidi Luovaksi (joka vastaa kanssani blogin kuvituksesta). Täytyy sanoa, että kyllä uni maistui kuivalla maalla. Nukuimme lähes kellon ympäri ja saimme herätä lämpimään auringonpaisteeseen, joka muuttui päivän aikana paahtavaksi kuumuudeksi. Kapteeni päätti jäädä veneelle, joten pakkasimme Leidi Luovan kanssa kangaskassimme (vaikka Kapteeni kyllä yritti antaa meille mummokärryt mukaan …

Osa 3: Elämä voittaa ja saapuminen Palermoon

Koko yön kestänyt tuuli oli jättänyt jälkeensä aallot, jotka seurasivat meitä sinnikkäästi aamusta asti. Ne painoivat venettämme sivukeinuun. Tänä aamuna näin ensimmäisen delfiinin. Se pyrähti muutamalla hypyllä veneemme vierestä ja kohtaaminen oli pian ohi. Vähän myöhemmin näin merikilpikonnan kelluvan aaltojen mukana, ja pohdimme minneköhän se oli menossa. Leidi Luova ajatteli että konna varmaan kopsahtaa jossain …

Osa 2: Cagliari ja lähtö

Saavuimme Cagliariin juuri sopivasti illallisaikaan. Huvikumpu (kutsun itseäni tästä lähtien tällä lempinimellä, jonka sain rakkaalta aviomieheltäni ja myöhemmin myös Martalta) oli vaihtanut lippumme aikaisempaan koneeseen. Tapasimme perillä Kapteenin (joksi tästä eteenpäin nimitän isääni) Via Romalla (joita muuten on jokaisessa Italian kaupungissa, joten kannattaa varmistaa, että kyseessä on oikea kylä treffejä sovittaessa), ja jatkoimme matkaamme pieneen ravintolaan. Pääsimme veneelle vihdoin …

Osa 1: Alku

Kaikki kävi kovin nopeasti. Siis se, että olemme nyt täällä lipumassa tasaista vaihtia kohti Palermon satamaa ohi Sisilian kalliovuorten. Meitä on täällä minun lisäkseni ystäväni Martta ja isäni Pepe. Ja syy miksi olemme täällä on se, että asiat vain sattuivat loksahtamaan kohdilleen jotenkin hyvin epätodellisen mutkattomalla tavalla. Isäni, joka siis omistaa tämän veneen (sanottakoon tässä …