Jos asiat olisivat menneet toisin, biologi ja ympäristöliikkeen esiäiti Rachel Carson ei olisi kirjoittanut Äänetöntä kevättä, sadat tuhannet pienviljelijät eivät olisi menettäneet toimeentuloaan, Roundup ei olisi päätynyt markkinoille, eikä maataloustieteilijä Norman Borlaugille oltaisi myönnetty Nobelin rauhanpalkintoa.

Tarina vihreästä vallankumouksesta ihmishenkien pelastajana on sitkeä. Se on niin kaukana siitä todellisuudesta, josta länsimaisen maailmankuvan kasvattamat tiedemiehet (⁠1) ylikansalliset instituutiot (⁠2) ja Wikipedia vaikenevat, että silmäni tulvivat kyyneleistä lukiessani paikallisyhteisöjen kamppailuja dokumentoineiden tutkijoiden ja aktivistien kuvauksia. Mistä vihreässä vallankumouksessa oikein oli kyse? Oliko kyseessä ”tekninen edistys”, jonka johdosta ”arviolta miljardi ihmishenkeä pelastui” nälkäkuolemalta, kuten Wikipediassa (⁠3) todetaan? Vai oliko kyseessä väkivaltainen pienviljelijöiden maiden valjastaminen länsimaisten suuryritysten ja sotapyrkimysten palvelukseen, minkä johdosta miljoonia ihmisiä kuoli —ja kuolee edelleen— nälkään, kuten fyysikko, ekologi ja aktivisti Vandana Shiva (4⁠) kirjoittaa? Kenen historiantulkinta on oikea? Ketä pitäisi uskoa?

Nuorempana muistan inhonneeni historian oppiainetta. Koin sen koostuvan lähinnä sotapäälliköiden nimien ja vuosilukujen ulkoaopettelusta, kurssi toisensa jälkeen. Vasta tutkijan vuosieni aikana olen alkanut oivaltaa, kuinka historia ei pelkästään edellä nykyhetkeä, vaan on jatkuvasti läsnä nyt ja tulevaisuudessa. Kuinka historia ei ole ensisijaisesti faktojen, vaan tarinoiden ja tulkintojen tiedettä. Kuinka faktatietojen ohella on tärkeää kysyä: miksi? Mutta tätäkin tärkeämpää on tiedostaa, että hän, joka vastaa miksi-kysymykseen tulkitsee historiaa ja tulkinnallaan alkaa määritellä sitä, miten ymmärrämme nykyisyyden ja miten elämme tulevaisuudessa.

Perehtyessäni vihreästä vallankumouksesta kerrottuun historiaan minulle selviää, että maitaan puolustavien viljelijöiden hätähuudot on pyritty vaientamaan samalla, kun pöytään on lyöty lukuja tilastoista, jotka kertovat satojen tuhansien ihmishenkien pelastuneen nälkäkuolemilta. Vaikka nälänhätä on todellinen, niin ongelma, johon vihreän vallankumouksen keinoin (yhä) haetaan ratkaisuja on kuitenkin muotoiltu lähtökohtaisesti väärin.

☘︎

Istun valtavassa seminaarisalissa Minneapoliksessa lähes sadan muun Fulbright-stipendin saaneen tutkijan kanssa ja kuuntelen lavalle nousevia pukumiehiä ja jakkupukuihin sonnustautuneita naisia. Taustalla vaihtuvat kalvot esittelevät kuvia kameraan kaihoisasti katsovista aasialaisista ja afrikkalaisista lapsista. Kuvien väleissä vilahtavat graafit, tilastopiirakat ja taulukot, jotka ennustavat tulevaa väestönkasvua (lähes 10 miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä), kertovat aliravittujen ihmisten (n. 1 miljardi) ja nälkään vuosittain kuolevien määrän (n. 9 miljoonaa) sekä esittelevät erinäisiä tilastoja ruuan tuotannon määristä, tuottavuudesta ja pinta-aloista globaalilla tasolla. (5)

Esitelmöitsijä toisensa jälkeen, paikallisen yliopiston tutkija, globaalia ruokaturvaa ajavan järjestön edustaja, ja USA:n yhden isoimman yrityksen, Cargillin, edustaja esittävät ratkaisun ”globaaliin ruokaongelmaan” vastaamalla samaan kysymykseen —Miten ruokkia maailman kasvava väestö vuonna 2050?— samalla tavalla: tarvitsemme lisää tuotantoa ja parempaa tuottavuutta. Vaikka viimeiset sata vuotta ovat muokanneet maatalouskäytäntöjä ja niiden mukana luonnonympäristöjä, ihmisyhteisöjä sekä kasveja ja eläimiä enemmän kuin niitä edeltävät vuosituhannet, niin sanottu nälkäkysymys ja siihen tarjotut vastaukset ovat pysyneet samoina.

Kaksi vuotta Amerikan tutkijavierailuani myöhemmin kirjoitimme aiheesta filosofi Ville Lähteen kanssa Helsingin Sanomien vieraskynässä⁠ (6) perataksemme, kuinka ongelma, johon etsitään ratkaisua ei pohjimmiltaan ole ruuan riittävyydessä, vaan siinä miten globaali ruokatalousjärjestelmä toimii —tai pikemminkin ei toimi— ja erityisesti tämän järjestelmän aiheuttamassa köyhyydessä sekä ruuan epäoikeudenmukaisessa jakautumisessa eri maiden ja ihmisryhmien kesken. ”Nykyisessä ruokajärjestelmässä miljardien ihmisten ruokaturvattomuus ja ravitsemusongelmat kuitenkin jatkuvat, vaikka tuotantoa kasvatetaan”, totesimme tekstissä, ja peräänkuulutimme ratkaisuksi pienviljelijöiden aseman vahvistamista sekä paikallistalouksien edistämistä sen sijaan, että tuotantoa pyritään alati kasvattamaan uusien teknologioiden kautta.

Uutta huipputeknologiaa tarjotaan kuitenkin usein lääkkeeksi yhä uudestaan, vaivaan kuin vaivaan. Vihreän vallankumouksen keskiössä oli laboratorioissa tapahtuvaa geeniteknologiaa hyödyntävä kasvinjalostus, jonka myötä maatalous muuttui yhä yksipuolisemmaksi ja valta keskittyi yhä pienemmälle joukolle suuryrityksiä. Vallankumoukselliset siemenet patentoitiin ylikansallisten, pääosin amerikkalaisten suuryritysten toimesta ja esimerkiksi vuonna 2011 vain kolme yritystä hallitsi yli 50% globaaleista siemen⁠markkinoista (7).

Samaan aikaan tämä vihreäksi kutsuttu vallankumous on vienyt lukuisilta pienviljelijöiltä ympäri maailman oikeudet siemeniin ja tehnyt siemenlisäyksestä rikollista. Samalla uudet siemenet tekivät viljelijät riippuvaiseksi kaukana kotimarkkinoistaan tuotetuista, kansainvälisten yhtiöiden tuottamista kemiallisista lannotteista ja torjunta-aineista, joita ilman uusia huipputuottavia siemenlajeja oli lähes mahdotonta kasvattaa.⁠(8)

Alan pikkuhiljaa hahmottaa, kuinka nykymuotoisen maatalouden ratkaisut ja käytössä oleva teknologia, mukaan lukien kemialliset lannoitteet ja torjunta-aineet, ovat rakentuneet pitkälti sotakoneiston ja -oppien varaan. Ajatus sivaltaa tajuntaani: kuten sodat, niin myös maatalous kannattelee kasvutaloutta, joka bruttokansantuotteena ilmenevänä tavoitteena on myös jälleenrakennuksen peruja

☘︎

On arvioitu, että Intiassa 3,5 miljoona ihmistä kuoli Bengalin nälänhädän aikana vuonna 1943. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Intia toimi Brittien puolustusvoimien muonitusvarastona ja paikallisilta pienviljelijöiltä takavarikoitiin systemaattisesti ja väkivaltaisesti yli kaksi-kolmasosaa heidän sadoistaan vieden ne pois maasta, kirjoittaa Vandana Shiva⁠ (9). Shivan ja muiden tutkija-aktivistien⁠ (10) vuosikymmenien työ suuryritysten intressejä vastaan kamppaillen ja pyrkien vahvistamaan paikallisyhteisöjen omavaraista ruuantuotantoa paljastaa nykymuotoisen globaalin ruokajärjestelmän olevan kolonialistista perintöä, joka kumpuaa kehityksen eetoksesta.

Vihreän vallankumouksen vaikutukset heijastuivat myös suomalaiseen maatalouteen, jolla oli metsätalouden ohella erityinen rooli sotien jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Kun maa valjastettiin lopullisesti kasvutalouden palvelukseen, alkoi tehokkuusajattelu ohjata maataloutta yhä vahvemmin ja tuottavuuden kasvuun pa(i)nostettiin voimakkaasti poliittisten ohjausmekanismien kautta. Sotien jälkeinen asutustoiminta ja maanhankintalait ohjasivat siirtoväeksi kutsuttuja raivaamaan uutta peltoalaa⁠ (11) ja väkilannoiteiden⁠ (12) käyttöönottoa tuettiin valtion toimesta.⁠ (13)

Ammattilehdissä mainostettiin räjähdysaineita, ”joita tarvittiin sekä pellonraivauksessa että uusien rakennusten perustuksia kaivettaessa”. Historiankuvausten mukaan joillekin pientilallisille väkilannoitteita ja kalkkia jaettiin ilmaiseksi tai vähintään puoli-ilmaiseksi. Tuen kytkettiin ensin lannoitteiden hankintaan ja myöhemmin pinta-alaan, mikä vaikutti maankäyttöön ja viljelymenetelmiin.

Biologinen lannoitus ja viljelykierto vaihtuivat keinolannoitteisiin ja torjuntakemikaaleihin, ja pientilat ohjattiin lisäämään pinta-alaa. Käytännössä tuet valuivat lannoitteiden ja torjuntakemikaalien valmistajille ja näin syntyi pohja valtion tukemalle yritystoiminnalle, jonka tuotteet yhä tänä päivänä valuvat vesistöihin ja köyhdyttävät maaperää.

Väkilannoitteet olivat väkevämpiä kuin biologispohjaiset, ja niitä työnnettiin viljelijöille myös väkisin koulutuksen, neuvonnan ja tukien kautta. Neuvontaa rahoitti valtio, jonka auki kirjoitettuna tavoitteena oli talouskasvun edistäminen. Neuvonnassa vakuutettiin, ettei ylilannoitukselle ollut vaaraa ja fosforia kaadettiin peltojen ohella säkkikaupalla myös järviin kalakantojen kasvun toivossa.⁠(14) Rikoilla oli paha maine ja tutkijat esittelivät innokkaasti uusia, kolmannen sukupolven torjunta-aineita, joita sittemmin alettiin kutsua kasvinsuojeluaineiksi, ja loivat mielikuvaa ympäristöystävällisestä maataloudesta. Torjunta-aineiden mainoksia ei kutsuttu propagandaksi, vaan tieteen jalkauttamiseksi.

Koneistuminen ja siirtyminen luontaisesta, eli nykykielellä uusiutuvasta, energiasta öljyyn ja sähköön vei maatalouden täysin uuteen aikakauteen ja muutti suomalaisen maatalouden luonnetta perustavanlaatuisesti. Viljelijä muuttui maatalousyrittäjäksi, elinkeino velkataakaksi ja maatyö yksin puurtamiseksi. Nyt vihreän vallankumouksen jälkipyykkiä pestään uudistavan maatalouden ja hiiliviljelyn keinoin. Mahtaakohan viherpesu puhdistaa pyykin?

Viitteet:
(1) Vihreän vallankumouksen alullepanijana on pidetty maataloustieteilijä Norman Borlaug:ia. Amerikkalaiset säätiöt the Ford Foundation sekä Rockefeller foundation olivat vahvasti mukana vihreän vallankumouksen tukijoukoissa.
(2) Esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestä FAO, Maailman Pankki WB
(3) https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihreä_vallankumous
(4) Shiva 2000, Stolen Harvest
(5) https://tutkijatmaailmalle.fi/ajatuksia-amerikasta-ruokaturvan-vaiettu-puoli/
(6) https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006013026.html
(7) https://www.globalagriculture.org/report-topics/seeds-and-patents-on-life.html
(8) “the kinds of agricultural knowledge brought by the Foundation required an institutional home within the Indian government, because it was the kind of knowledge that benefitted commercial rather than subsistence farmers, and because the Foundation had been informed by both the experience and ‘success’ of its US-land-grant-inspired techniques in Mexico, the Foundation undertook a longer campaign of training directed not at improving the lot of ‘the ants’, but of university-trained agronomists” (Patel 2013). The long green revolution. The Journal of Peasant Studies, 40(1), 1-63.
(9) Shiva 2000, Stolen Harvest
(10) Raj Patel, muita lähteitä ks. esim. Upstream & Green Dreamer podcasts
(11) SKS III, s 34
(12) Väkilannotteilla tarkoitetaan teollisesti tuotettuja lannoitteita, joiden valmistuksessa käytetään fossiilisia polttoaineita. Nämä lannoitteet ostetaan tilan ulkopuolelta
(13) Niemelä, SKS III, s 125
(14) Niemelä, SKS III, s. 222