Tänään päättyi erään eläimen elämä.
Olin seuraamassa toimitusta osana kenttätöitäni. On lähes mahdotonta kuvailla, miltä tuntuu kuulla laukauksen ääni omassa kehossa ja katsoa toisen kehon lysähtävän painavana ja velttona maahan,
seurata huuruna ilmaan nousevan lämmön vapautuvan hiljalleen ruumiista, tehden kiireettömiä kuvioita pakkasilmaan,
tarkkailla lihasten nykimistä ja pohtia soluissa viipyilevää elämää.
Kun seisoin ensimmäistä kertaa teurastamossa kaksi vuotta sitten, ruudin haju sekoittui vereen ja käteni kirjoitti vimmaisesti kenttämuistiinpanovihkoon suojaten sitä vaistomaisesti roiskeilta. Syntyi oheinen teksti, jonka julkaisin osana KOP -tutkijakollektiivin Metabolismizine-julkaisua.
Galina Kallio 