Helmi-maaliskuussa kylvämäni siemenet ovat lähteneet kivasti kasvuun (lukuun ottamatta Venäjänrakuunaa, Veripeippiä, ja Preerianväriminttua ) ja vaikka taimien kastelu viekin paljon aikaa, niin on huikeaa seurata uuden elämän alkua.
Kasvun seuraamiseen tulee himo ja suunnittelen nyt jo seuraavia kylvöjä ja siemenhankintoja. Näistä lisää seuraavissa blogipostauksissa!
Nyt kuitenkin pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia ja on korkea aika laittaa pääsiäisruohot kasvamaan – jos siis haluaa ehtiä nauttia kasvusta vielä pääsiäisenä. Rairuoho on ainakin itselle se kaikkein tutuin pääsiäisruoho, jota lasten kanssa olemme tunnollisesti joka vuosi istuttaneet.
Rairuoho (lat. Lolium), eli raiheinä on heinäkasveihin kuuluva kasvisuku. Se on nopeakasvuinen ja näin symboloi pääsiäisperinteenä uudelleensyntymistä.
Itse kasvatan tänä vuonna kuitenkin ohraruohoa (lat. Neslia paniculata). Pidän sen ulkonäöstä ja minulla oli siemeniä vielä viime vuodelta jäljellä.
Rai- ja ohraruohoille löytyy kuitenkin myös useita hyviä vaihtoehtoja; sellaisiakin joita voi syödä. Tässä artikkelissa on listattuna muutama hyvä ja helppohoitoinen vaihtoehto, kuten vehnänoras, maissi ja vihanneskrassi. Näiden lisäksi on suuri määrä kasvinsiemeniä, joista voi kasvattaa versoja.
Kesän yrttejä odotellessa halusin itsekin saada pääsiäisohran lisäksi jotain raikasta ruokapöytään ja laitoin noin viikko sitten versot itämään. Eilen saimmekin jo leikellä versoja pastan kanssa lautaselle!
Huolimatta siitä, että monissa lehtijutuissa kerrotaan kuinka helppoa versottaminen on, olen epäonnistunut versojen kasvatuksessa todella monta kertaa. Joko unohdan kastella siemeniä, tai kastelen niitä liikaa ja ne homehtuvat sanomalehtipaperin alle. Joskus olen jopa liottanut siemenet pilalle.
Tällä kertaa taisin tehdä jotain oikein. Ensin liotin siemeniä vuorokauden ja seuraavan päivänä laitoin pikku-ruukkuihin ja niiden päälle ohuen kerroksen multaa (en käyttänyt tällä kertaa sanomalehtiä peittääkseeni simenet). Yllä olevassa kuvassa näkyvät sango, parsakaali ja sarviapila lähtivät kivasti kasvamaan. Herneenversoja odottelen vieläkin: elonmerkkejä ei näy.
Koska sango ja sarviapila ovat itselleni tuntemattomia, niin muutama sana niiden taustasta on paikallaan. Rohtosarviapila (Trigonella foenum-graecum) on kotoisin Pohjois-Afrikasta ja Keski-Aasiasta, missä sitä on käytetty mausteena, lääkkeenä ja jopa ruumiiden balsamointiin (iik!). Sen maku on kirpsakka. Minun ei ole tarkoitus kuitenkaan ruumiita balsamoida, vaan riittää ihan jos saan muutaman verson leivän päälle.
Sango (Raphanus sativus) on taas retikkakasvi ja sen versot ovatkin melko tulisia. Sango-idut on hyötykasviyhdistyksen mukaan listattu anti-syöpälistan ykkösiksi.
Idätys onkin hyvä vaihtoehto versotukselle. Vaikka idut eivät samalla tavalla korista ikkunalautaa, ovat ne helpommin ja vähemmän vaivaa vaativia syötäviä. Itse idätän tällä hetkellä esimerkiksi mung-papua ja linssejä.
Ostin aikoinaan Cult Designin idätysruukun, johon oli tarkoitus kerätä kerroksia, mutta nyt surukseni huomasin ettei ruukkua ole enää myynnissä.
Täytyy siis alkaa etsiä uusia idätysruukkuja, jotka kestävät katsetta ikkunalaudalla. Vinkkejä saa antaa!
Myös tee-se-itse-ruukut ovat mahdollisia, joten suosittelen itse kullekin ryhtymistä versotus- ja idätyspuuhiin!
Siemenet (Ohra, Sarviapila, Herne, Sango, Parsakaali), Hyötykasviyhdistys
Ruukut versoille (le fermiére -jogurttipurkit), K-Hertta
Galina Kallio 