Kasvun ihme ja parvekepuutarhan haasteet

Kesä tuli ja meni. Parvekepuutarha oli ihana, mutta raskas hoidettava jos ja kun haluaa kasvattaa muutakin kuin perusyrttejä 7. kerroksen ajoittain hyvinkin tuulisesessa n. 2 m2 tilassa.

Sain perheeltäni äitienpäivälahjaksi pienen kasvihuoneen, joka auttoi suojaamaan hentoja taimia kasvun alkuun pääsemisessä. Mutta “kasvihuoneen” pienestä koosta johtuen suuri osa kasveista joutui tuulen armoille. Jotkut kasveista kasvoivat niin isoiksi, että ne piti ottaa takaisin sisälle tuulensuojaan. 

Tomatillo kasvatti vartta ja lehtiään, mutta tässä vaiheessa ei ollut vielä lainkaan kukan alkuja.

Muutamia havaintoja kasvukaudesta. Noviisina on todella hankala ennakoida juuri mitään, vaan asiat tulevat yllättäen eteen ja niihin on keksittävä ratkaisu. Kuten esimerkiksi siihen, miksi tomatillo kasvattaa varttaan ja lehtiään muttei juurikaan hedelmää? Miksi kirsikkatomaatit tiputtavat kukkansa parhaassa kukkaloistossaan, tai miksi juuri alulleen tulleet viidakkokurkut eivät koskaan kasva, vaan pysyvät saman kokoisina viikosta toiseen ja sitten tipahtavat pois?

100s & 1000s kirsikkatomaatti alkoi tiputtaa kukkiansa kesken parhaimpaa kukkaloistoa.
Mouse melon puhkesi hienosti kukkaan ja teki lukuisia pikkuisia viidakkokurkun alkuja, jotka eivät koskaan kasvaneet. Lopuksi kesän sateet tekivät tehtävänsä ja kasvi homehtui ruukkuunsa ilman että ehdimme maistaa yhtäkään kurkkua.

Syynä kasvun häiriintymiseen voi olla monia asioita: vääränlainen kastelu ja mullan kosteuden epätasapaino, liian vähän tai liian paljon ravinteita, liian vähän tai liian paljon valoa, liika tuulisuus, ahdas tila juurilla, väärät vieruskaverit… 

Haasteista huolimatta kasvit hämmästyttivät kasvullaan – ja valtasivat parvekkeen niin ettemme me asukaat mahtuneet sinne sekaan. Satoakin tuli ihan mukavasti ja lapset alkoivat kutsua kirsikkatomaatteja karkeiksi ja tottuivat juomaan yrttiteetä iltaisin. 

Oikealla kirsikkatomaatteja. Lajikkeina 100s & 1000s sekä Gardener’s delight. Vasemmalla tomatillo, joka ei koskaan ehtinyt kypsyä, vaan kelien kylmetessä poimimme vielä raa’at yksilöt kulhoon.

Suuri kiitos sadonkorjuun mahdollistumisesta kuuluu kummitädilleni, joka otti koko parvekkeemme kaikki kasvit omalle pihalleen lähes koko heinäkuuksi kun olimme pohjoisessa lomaa viettämässä. Jo isoksi kasvaneiden kasvien siirtämisoperaatio oli aikamoinen.  

Kaikki kasvit eivät mahtuneet takakonttiin ja niitä piti asetella etu- ja takapenkeille kuin tetriksessä konsanaan. Kesän kasvun jälkeen tomaatit ja tomatillot tuskin mahtuivat autoon ja yhden ison tomatillon jätinkin kummin huomaan.

Opin, että kasvit tuntuivat viihtyvän paljon paremmin maan tasalla kuin korkeuksissa. Kuukauden aikana ne levittäytyivät, ottivat kasvutilaa ympäristöstään, kietoutuivat toisiinsa ja etsivät nojaa viereisistä pensaista ja puista. Tuntui väkivaltaiselta viedä ne takaisin rehottavasta kasvuympäristöstä betonin ympäröimiin korkeuksiin. 

Monet yrtit puhkesivat melko nopeasti kukkaan ja opin, että niiden ajatus siementämisestä on usein ristiriidassa ihmisten ajatuksen kanssa sadon maksimoimisesta. Opin käyttämään kukkia ruuanlaitossa ja myöhemmin aloin kerätä siemeniä talteen. Kuivatin ahkerasti yrttejä ja esimerkiksi chilejä myöhempään käyttöön.

Yrtit kuivumassa leivinpaperilla auringon lämmössä.

Koitin saada myös syötävien orvokkien siemeniä talteen, mutta siemenkotien valmistumisen seuraaminen osoittautui todella haastavaksi työksi. Orvokit muodostavat siemenistä “pallon”, jonka sisällä siemenet ovat vielä vihreitä ja tuoreen oloisia. Havainnoin, että jossain vaiheessa tämä “pallo” avautuu ja siemenet tulevat esiin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin monesti jo liian myöhässä ja siemenet olivat tippuneet tuulessa pois siemenkodasta. 

Orvokin siemenkota on kaunis.

Sain talteen myös yrtti-iison siemeniä, varkain. Ensin luulin että kukinnosta tippuu hyönteisiä ja odotin alkavatko ne liikkua, kunnes oivalsin että siemeniähän nuo ovat. Tämä on aivan uusi maailma minulle ja se tuntuu äärettömän kiehtovalta – ja intiimiltä, aivan kuten juurien tarkkailu. 

Yrtti-iison (agastache foeniculum) siemeniä.

Nyt jäljellä ovat lakastuneet kasvit, ja hoitamattomat parvekeruukut. Jotenkin on myös tuntunut siltä, että kyllä nuo pärjäävät. Kuten lapset, kasvitkin tuntuvat tarvitsevan eniten hoitoa alkuvaiheessa. Myöhemmin ne pärjäävät paremmin omillaan eivätkä vaadi päivittäistä huomiota. 

Kasvatin yhteensä lähes 20 eri kasvia ja muutamasta kasvista paria eri lajiketta. Täysin uusia kasveja itselle tänä vuonna olivat oliiviyrtti, tomatillo, viidakkomeloni, tsinnia, ja sitruunaverbena. 

Nyt on aika siivota parveke ja laittaa se talvikuntoon. Chilien kasvattaminen jatkuu sisätiloissa.  

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s