Kesä tuli ja meni. Parvekepuutarha oli ihana, mutta raskas hoidettava jos ja kun haluaa kasvattaa muutakin kuin perusyrttejä 7. kerroksen ajoittain hyvinkin tuulisesessa n. 2 m2 tilassa.
Sain perheeltäni äitienpäivälahjaksi pienen kasvihuoneen, joka auttoi suojaamaan hentoja taimia kasvun alkuun pääsemisessä. Mutta “kasvihuoneen” pienestä koosta johtuen suuri osa kasveista joutui tuulen armoille. Jotkut kasveista kasvoivat niin isoiksi, että ne piti ottaa takaisin sisälle tuulensuojaan.
Muutamia havaintoja kasvukaudesta. Noviisina on todella hankala ennakoida juuri mitään, vaan asiat tulevat yllättäen eteen ja niihin on keksittävä ratkaisu. Kuten esimerkiksi siihen, miksi tomatillo kasvattaa varttaan ja lehtiään muttei juurikaan hedelmää? Miksi kirsikkatomaatit tiputtavat kukkansa parhaassa kukkaloistossaan, tai miksi juuri alulleen tulleet viidakkokurkut eivät koskaan kasva, vaan pysyvät saman kokoisina viikosta toiseen ja sitten tipahtavat pois?
Syynä kasvun häiriintymiseen voi olla monia asioita: vääränlainen kastelu ja mullan kosteuden epätasapaino, liian vähän tai liian paljon ravinteita, liian vähän tai liian paljon valoa, liika tuulisuus, ahdas tila juurilla, väärät vieruskaverit…
Haasteista huolimatta kasvit hämmästyttivät kasvullaan – ja valtasivat parvekkeen niin ettemme me asukaat mahtuneet sinne sekaan. Satoakin tuli ihan mukavasti ja lapset alkoivat kutsua kirsikkatomaatteja karkeiksi ja tottuivat juomaan yrttiteetä iltaisin.
Suuri kiitos sadonkorjuun mahdollistumisesta kuuluu kummitädilleni, joka otti koko parvekkeemme kaikki kasvit omalle pihalleen lähes koko heinäkuuksi kun olimme pohjoisessa lomaa viettämässä. Jo isoksi kasvaneiden kasvien siirtämisoperaatio oli aikamoinen.
Opin, että kasvit tuntuivat viihtyvän paljon paremmin maan tasalla kuin korkeuksissa. Kuukauden aikana ne levittäytyivät, ottivat kasvutilaa ympäristöstään, kietoutuivat toisiinsa ja etsivät nojaa viereisistä pensaista ja puista. Tuntui väkivaltaiselta viedä ne takaisin rehottavasta kasvuympäristöstä betonin ympäröimiin korkeuksiin.
Monet yrtit puhkesivat melko nopeasti kukkaan ja opin, että niiden ajatus siementämisestä on usein ristiriidassa ihmisten ajatuksen kanssa sadon maksimoimisesta. Opin käyttämään kukkia ruuanlaitossa ja myöhemmin aloin kerätä siemeniä talteen. Kuivatin ahkerasti yrttejä ja esimerkiksi chilejä myöhempään käyttöön.
Koitin saada myös syötävien orvokkien siemeniä talteen, mutta siemenkotien valmistumisen seuraaminen osoittautui todella haastavaksi työksi. Orvokit muodostavat siemenistä “pallon”, jonka sisällä siemenet ovat vielä vihreitä ja tuoreen oloisia. Havainnoin, että jossain vaiheessa tämä “pallo” avautuu ja siemenet tulevat esiin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin monesti jo liian myöhässä ja siemenet olivat tippuneet tuulessa pois siemenkodasta.
Sain talteen myös yrtti-iison siemeniä, varkain. Ensin luulin että kukinnosta tippuu hyönteisiä ja odotin alkavatko ne liikkua, kunnes oivalsin että siemeniähän nuo ovat. Tämä on aivan uusi maailma minulle ja se tuntuu äärettömän kiehtovalta – ja intiimiltä, aivan kuten juurien tarkkailu.
Nyt jäljellä ovat lakastuneet kasvit, ja hoitamattomat parvekeruukut. Jotenkin on myös tuntunut siltä, että kyllä nuo pärjäävät. Kuten lapset, kasvitkin tuntuvat tarvitsevan eniten hoitoa alkuvaiheessa. Myöhemmin ne pärjäävät paremmin omillaan eivätkä vaadi päivittäistä huomiota.
Kasvatin yhteensä lähes 20 eri kasvia ja muutamasta kasvista paria eri lajiketta. Täysin uusia kasveja itselle tänä vuonna olivat oliiviyrtti, tomatillo, viidakkomeloni, tsinnia, ja sitruunaverbena.
Nyt on aika siivota parveke ja laittaa se talvikuntoon. Chilien kasvattaminen jatkuu sisätiloissa.
Galina Kallio 